Siirry sisältöön

Sosiaali- ja terveysalan opiskelijat tarvitsevat lisää tietoa vammaisalasta

Tätä blogitekstiä varten jututimme Suomen Diakoniaopiston (SDO) vammaistyön opettajia Antti Kärkkäistä ja Pauliina Harvalaa. Miten opiskelijat saataisiin nykyistä paremmin alan opintoihin ja myöhemmin myös työllistymään alalle?

Yhdestä asiasta pitkään vammaistyötä opettaneet konkarit ovat yksimielisiä:

­Opiskelijat eivät saa tietoa vammaistyön mahdollisuuksista tarpeeksi varhaisessa vaiheessa opiskelujaan.

SDO:ssa on jo pidempään puhuttu, että keskustelua vammaistyöstä pitäisi pitää pinnalla niin yhteiskunnassa kuin oppilaitoksessakin. Aikaisemmin opetussuunnitelmassa oli kuntoutumisen tukemisen kokonaisuus, jolloin opiskelijat saivat käytännön kokemusta ja ensikosketuksen alaan vammaistyön työssäoppimisen jaksoilla.

Vammaistyön näkyväksi tekeminen opiskelijoille jo opintojen alkuvaiheessa on tärkeää. Opiskelijoille voidaan järjestää vierailuja vammaistyön yksiköihin, pyytää oppilaitoksiin kokemusasiantuntijoita sekä työntekijöitä eri vammaistyön sektoreilta. Tällä tavalla tehdään tutuksi vammaistyön mahdollisuuksia.

Pauliina Harvalakin kertoo hyödyntävänsä opetuksessaan paljon kokemusosaajia sekä työelämän edustajia.

Paljon riippuu myös opettajasta, että saavatko opiskelijat tietoa vammaistyöstä.  Jos opettajalla ei ole kokemusta vammaistyöstä, ei tieto vammaistyön mahdollisuuksista välttämättä välity opiskelijalle.

Vammaistyön monipuolisuus esiin

Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hanke tavoittelee entistä vahvempaa, houkuttelevampaa ja kaikille avointa vammaisalaa.

Tällä hetkellä maahanmuuttajataustaiset opiskelijat valitsevat vaihtelevasti vammaistyön osaamisalan. Valintaan vaikuttaa moni asia, kuten millä tavalla opiskelijan kotimaassa vammaistyö on näkyvillä ja miten siihen hänen kulttuurissaan suhtaudutaan.

Jos opiskelijalla on perheensä tai sukunsa kautta henkilökohtaista kokemusta vammaisuudesta, tällöin hän helpommin valitsee vammaistyön opinnot. Jokaisessa opiskelijaryhmässä on yleensä opiskelija, jolla on esim. lähipiirissä lapsi, jolla on erityistarpeita.

Oppilaitoksissa olisi hyvä keskustella myös siitä, että vammaistyö on paljon muutakin kuin kehitysvammatyötä.

Kärkkäinen korostaa, että vammaistyö on erittäin monipuolista. Työ voi olla ohjauksellista tai hoidollista ja kaikkea siltä väliltä. Ohjauksellisessa työssä korostuu läsnäolo, asioita ei tehdä asiakkaan puolesta, vaan kanssa. Asiakasta tukien ja kannustaen.

Molemmat opettajat ovat käyneet opiskelijoiden kanssa keskustelua mediassa esillä olleista vammaistyötä koskevasta uutisoinnista. Opiskelijoiden kesken pohdintaa on herättänyt median aika-ajoin esille tuoma negatiivinen kuva ja kuvaston yksipuolisuus.

Onneksi vammaisalasta on nykyään paljon hyvää ja positiivistakin uutisointia sekä TV-sarjoja, jotka antavat ainutlaatuista kuvaa kehitysvammaisista ja vammaisista henkilöistä sekä vammaistyöstä.

Vetovoimaa lisätään mm. koulutuksella

Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hankkeessa haluamme tehdä vammaistyötä näkyväksi. Yksi keino siihen on lisätä nuorten ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden tietoisuutta vammaistyön opiskelu- ja työmahdollisuuksista. Tätä hankkeessa toteutetaan mm. kouluvierailujen avulla.

Suomen Diakoniaopiston hankeosuudessa haluamme lisätä vammaisalan vetovoimaa työn ja koulutuksen rakenteita kehittämällä. Haluamme helpottaa alalle pääsemistä suunnitelmissa olevan uuden yhteisöavustajakoulutuksen avulla sekä lisätä työssä viihtymistä kehittämällä esihenkilötyön osaamista laajennetun yhteisön johtamisen kautta.

Kirjoittajat ovat hankkeen Suomen Diakoniaopiston osatoteutuksen projektipäällikkö Katja Lammi ja hanketyöntekijä Antti Parviainen.

Ota yhteyttä!

Tutustu myös hankkeen tuleviin tapahtumiin!