Tietoa tarvitaan, jotta vammaisalasta kiinnostutaan
Saimme viettää kaksi SAUMA-työpajaa yhdessä Stadin ammattiopiston lähihoitajaopiskelijoiden kanssa. Työpajat nimensä mukaisesti tarjosivat opiskelijoille ”sauman” eli tilaisuuden tutustua vammaistyöhön ja sen tarjoamiin monipuolisiin mahdollisuuksiin.
Työpajojen tarkoituksena oli lisätä opiskelijoiden tietoisuutta vammaistyöstä ja vähentää ennakkoluuloja. Tavoitteena oli, että opiskelijoiden kiinnostus vammaistyön opintoja, työharjoittelupaikkoja ja työpaikkoja kohtaan lisääntyy.
Työpajojen onnistumista arvioitiin alku- ja loppukyselyllä, jossa opiskelijat arvioivat väitteitä, jotka liittyivät ennakkoluuloihin sekä kiinnostukseen vammaistyön opintoja, työharjoittelua ja työpaikkaa kohtaan. Kyselyiden tulosten perusteella työpajat vaikuttivat positiivisesti opiskelijoiden kiinnostukseen niin vammaistyön opintoja, työharjoittelua kuin työpaikkaakin kohtaan.
Sen sijaan työpajojen jälkeen opiskelijat arvioivat itsellään olevan enemmän ennakkoluuloja kuin ennen työpajoja. ”Kuinkas tässä näin kävi?”, pohdimme kun näimme tulokset. Ennakkoluuloja kun oli tavoitteena vähentää, ei lisätä.
Vammaisalaa olisi hyvä päästä kokeilemaan helposti
Työpajojen yhtenä teemana käsiteltiin erilaisia ennakkoluuloja, joita vammaistyöhön ja vammaisuuteen voi liittyä. Opiskelijat saivat ryhmänä pohdittavakseen tehtäväkorttien äärellä erilaisia mahdollisia ennakkoluuloja. Tähän liittyen käytiin myös yhteistä keskustelua ja pohdimme muun muassa, onko vammaisella ihmisellä oikeus meikata päivittäin ja miten korvaavia kommunikaatiokeinoja käyttävä henkilö voi kiroilla.
Kenties opiskelijat ennakkoluulojen äärellä työskentelyn myötä havaitsivat erilaisia ennakkoluuloja, joita voi tiedostamattakin olla olemassa meistä jokaisella. Ennakkoluulojen lisääntyminen tai niiden parempi tiedostaminen ei näiden työpajojen perusteella vähennä kiinnostusta alaa kohtaan, päinvastoin.
Tietoa vammaisuudesta ja vammaistyöstä tarvitaan, jotta alasta kiinnostutaan. Osallistujat kokivat, että oli tärkeää saada käsitellä ennakkoluuloja avoimesti.
Työpajan kokemuspuheenvuorot vammaistyössä työskentelevältä ammattilaiselta ja tukea tarvitsevalta ihmiseltä keräsivät suuret kiitokset opiskelijoilta. Opiskelijat ovat kiinnostuneita kuulemaan, millaisia erilaisia työmahdollisuuksia löytyy ja millaista arjen työ konkreettisesti on.
He toivoivat lisää aitoja kohtaamisia ja yhdessä tekemistä, jonka kautta voisi päästä kokeilemaan vammaistyötä matalalla kynnyksellä.
”He ovat niinku me ja monet näyttää minulta”
Työpajojen lopuksi opiskelijoilta kysyttiin palautetta siitä, mitä heille oli jäänyt työpajasta mieleen ja millaisia ajatuksia heillä on vammaisuudesta ja vammaistyöstä työpajojen jälkeen.
Palautteiden perusteella näyttää siltä, että jonkinlaista ymmärryksen lisääntymistä on tapahtunut ja se heijastuu myös opiskelijan omaan asenteeseen. Hankkeen tavoitteiden kannalta on tärkeää, että osallistujat kokivat saaneensa uudenlaista näkökulmaa alan mahdollisuuksiin ja että halukkuutta kokeilla vammaistyötä löytyy.
Alla vielä muutama aito palaute osallistujilta.
Mikä jäi mieleen?
”Vammaiset ovat yhtä saman arvoisia kuin muutkin.”
”Vammaistyö alko kiinnostaa enemmän ja oli kiva puhua ennakkoluuloista.”
”Opin kuinka ihmisillä ja itselläni on stereotyyppinen ajatus vammaisista ihmisistä ja se vaihtui minun näkemykseni vammaisista ihmisistä. He ovat niinku me ja monet näyttää minulta.”
Millaisia ajatuksia sinulla on vammaisuudesta ja vammaistyöstä nyt työpajojen jälkeen?
”Kiinnostaa enemmän vammaistyö.”
”Pelkkiä hyviä ajatuksia nyt työpajojen jälkeen kiinnostaa paljon enemmän vammaistyö.”
”Kiinnostava työ.”
”On tärkeää muistaa, että vammainen henkilö on ennen kaikkea ihminen.”
”Opin enemmän minkälaisia työpaikka se voisi olla ja haluan kokeilla työskennellä siellä.”
Teksti:
Taija Halme, koulutuspäällikkö, Tukena
Iida Uronen, suunnittelija, Tukena
Essi Vertanen, suunnittelija, Tukena