”Vammaisalalla tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä”

Alun perin Marikaan ei suunnitellut suuntautuvansa vammaisalalle. Ennen sosionomiopintoja hän oli työskennellyt koulutuksen ja kasvatuksen parissa lähes kymmenen vuotta, ja varhaiskasvatus tuntui luontevalta jatkolta.

– Ajattelin, että Diakin harjoittelut tarjoavat hyvän mahdollisuuden kokeilla jotain ihan uutta. Sen kautta päädyin vammaistyöhön – ja sille tielle jäin.

Harjoittelupaikka löytyi työ- ja päivätoimintayksiköstä, jossa hyödynnettiin taide- ja tekstiililähtöisiä menetelmiä. Kokemus muutti käsityksen vammaistyöstä nopeasti.

– Minulla oli ennakkoluuloja siitä, että työ olisi hyvin hoidollista, raskasta ja fyysistä. Todellisuudessa työ oli projektimaista, luovaa ja arkea tukevaa. Se yllätti täysin – ja innosti jäämään.

Merkitykselliset kohtaamiset jäävät mieleen

Vammaistyössä Mari kokee työn merkityksellisyyden syntyvän erityisesti arjen pienistä, mutta asiakkaalle suurista asioista. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista liittyy ensimmäiseen harjoitteluun.

– Kaavoitin ja ompelin eräälle asiakkaalle housut. Vielä vuosia myöhemmin hän käyttää niitä päivittäin. Se konkretisoi minulle, miten tärkeää yksilöllinen tekeminen ja kohtaaminen voivat olla.

Kohtaamiset asiakkaiden kanssa ja luottamuksellisten suhteiden rakentuminen ovat Marin työn ydin.

–Kun suhde asiakkaan kanssa kehittyy, roolien välinen raja hämärtyy ja ollaan ennen kaikkea ihmisinä samassa tilassa.

Vammaisalalla tarvitaan monenlaisia tekijöitä

Mari haluaa rikkoa käsitystä siitä, että vammaistyö vaatisi tietynlaista persoonallisuutta.

– Aiemmin ajattelin, että alalla pärjää vain ekstrovertti ihminen. Itse olen rauhallinen ja melko ujo, ja olen huomannut, että juuri se onkin vahvuus. Vammaisalalla tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä.

Työ on laajentanut myös Marin ammatillista ajattelua.

– Ihmisoikeusnäkökulma on vahvistunut valtavasti. Lisäksi ymmärrän nyt paljon paremmin, miten sosiaalipoliittiset päätökset vaikuttavat konkreettisesti asiakkaiden elämään.

Laaja kenttä, monia urapolkuja

Marin mukaan vammaistyö tarjoaa sosionomeille poikkeuksellisen laajan työskentelykentän. Asiakkaat ovat eri-ikäisiä, ja työtehtäviä löytyy muun muassa koulutuksesta, työ- ja päivätoiminnasta, asumispalveluista sekä henkilökohtaisen avustamisen parista.

– Avustajan työ on hyvä esimerkki siitä, miten omalla työllä voi mahdollistaa asiakkaalle ihan tavallista, mutta äärimmäisen merkityksellistä arkea: elokuvissa käymistä, kahvittelua, harrastuksia tai vaikka joululeivontaa.

Opiskelijoille henkilökohtainen avustaminen voi olla myös matalan kynnyksen tapa tutustua vammaisalaan opintojen ohella.

Rohkeasti kokeilemaan

Mari valitsi Diakin juuri opintojen joustavuuden vuoksi. Mahdollisuus yhdistellä opintoja ja poimia sisältöjä eri suuntautumisista auttoi vahvistamaan omaa ammatillista polkua.

– Vaikka alkuun epäilin, pärjäänkö vammaisalalla, opinnot ja harjoittelut antoivat varmuutta. Diakissa koin myös saavani opettajilta vahvaa tukea.

Mari haluaa kannustaa erityisesti sosiaalialan opiskelijoita tutustumaan vammaistyöhön avoimin mielin.

– Kannattaa ehdottomasti kokeilla ja unohtaa ennakkoluulot. Minuakin jännitti aluksi, mutta hyvin nopeasti huomasi, että kohtaaminen on tasavertaista ja ennakkoluulot katoavat jo ensimmäisten päivien aikana.

Vaikka työssä on myös haastavia hetkiä, kokonaisuus jää vahvasti plussan puolelle.

– Työstä saa aidosti hyvän mielen ja sinne on aina hyvä mennä.

>>> Diakin opinnoissa voit suuntautua vammaisalalle. Lisätietoa yhteishausta Diakin verkkosivuilla.

Jutun Marin haastattelun pohjalta on kirjoittanut Venla Tuohino.